AURINKOPRINTIT
Valokuvauksen sivupoluilla
Tänä kesänä pidimme yhdessä Outi Korhosen kanssa Villa Elfvikissä kuvataide- ja luontoleirin lapsille ja nuorille. Kesäkuun sää suosi meitä, sillä aurinko paistoi koko kurssin ajan. Se oli erinomainen juttu aurinkoprinttejä tehdessä. Sana on itse keksimäni, sillä tekniikan englanninkielinen nimi "anthotype" käännetään suomeksi helposti muotoon "antityyppi". Ja tuosta käännöksestä on todella vaikea saada käsitystä siitä, mistä on kysymys! Selvennetään siis asiaa: aurinkoprintti on valokuvauksen vedostustekniikka, jossa kuva tulostetaan myrkyttömillä kasviväreillä auringon valotuksen avulla. Kesäkurssilla käytimme Solfast -nimistä myrkytöntä emulsioliuosta, jonka kiinnitimme perinteisen valokuvavedostustekniikan tapaan väkiviinaetikalla kankaalle. Solfast valikoitui kurssikäyttöön nopeutensa takia - sillä syntyy kuvia parhaimmillaan 10-15 minuutissa. Mutta kurssin jälkeen olen hyödyntänyt Suomen kesäpäiviä ja kokeillut niin pietaryrttiä, kurkumaa, maitohorsmaa kuin vihreää teetäkin.
Aurinkoprintit
Auringonvalon eli UV-säteilyn haalistavan vaikutuksen käyttämistä kuvan tekemiseen tutki jo 1800-luvulla skotlantilainen tiedenainen Mary Somerville. Hän esitteli työnsä tulokset Sir John Herschelille, joka kehitteli Maryn ideoita edelleen, ja joka nykyisin tunnetaan cyanotypian keksijänä. Aurinkoprinteistä kiinnostuneilla suosittelen sivustoa "Alternative Photography", jolta löytyy niin historiatietoja, tarkkoja teknisiä kuvauksia menetelmistä sekä satojen innokkaiden harrastajien kasviväriemulsioiden reseptejä. Sivusto järjestää myös vuosittaisen näyttelyn aurinkoprinteistä nimeltään "World Anthotype Day". Tässä linkki vuoden 2023 näyttelygalleriaan, josta löytyy myös minun kuvani.
Maitohorsmaemulsiolla valotettu aurinkoprintti. Valotus kesti 3 päivää, joista auringonpaistetta kertyi noin 4 tuntia per päivä. Valotettava kuva on siluetti hyönteisestä, jonka rakensin kollaasitekniikalla. Siivet ovat kasvilehtiä, vartalo paperista leikattu siluetti.
Tässä kuvattuna maitohorsma-emulsion raaka-aine eli itse kukka sekä valotusvaiheessa oleva työ. Hämähäkin valottaminen vei heinäkuun alussa viikon. Mutta lopuksi pilasin työn dippaamalla sen ruokasoodaliokseen - joka vaihtaa värin violetista siniseen, mutta hävittää lopulta kuvan myös kokonaan...
Teekannu ja koiraputken kukinnot, valotettu maitohorsmaemulsiolla. Valotus 3 päivää, joista valoisaa aikaa per päivä 4 tuntia.
Kurkumaemulsio on yksi nopeimmista valotettavista kasvipohjaisisen väriaineiden joukossa. Tämän kuvan valottamiseen meni vain 6 tuntia ja kuva oli selkeästi näkyvissä jo 3 tunnin jälkeen. Kurkuman väri syvenee ruskeanpunertavaksi, kun sen dippaa valotuksen jälkeen ruokasoodaveteen. Mikä tahansa muukin emäksinen liuos käy, esimerkiksi saippuavesi.
Valotus kurkumaemulsiolla. Valotusaika 4 tuntia.
Parin ensi kokeilun jälkeen ymmärsin, että valokuvan muuntaminen sävyttömäksi mustavalkokuvaksi ja tulostaminen kalvolle ei toimi kovinkaan hyvin, ellei kalvoja sitten lado montaa päällekkäin. Siksi siirryinkin siluettien käyttöön. Valokuvassa näkyy Meiko-järven luonnonsuojelualueelta löytämäni peuran kallo. Sen vieressä on kallosta tekemäni kurkumaliuosprintti samaisesta kallosta. Aurinkoprinttiä varten leikkasin peurankallosta mustan siluetin, jonka siirsin valotettavalle pinnalle.
Tämä saniaisista paperille heikosti piirtynyt tähti on tehty matcha-teellä. Lisäsin seokseen c-vitamiinia ja kuva valottui muutamassa tunnissa. Harmi kyllä, kokeilin tähän kuvaan ohuempaa vesiväripaperia, mikä oli todella epäonnistunut valinta. Paperin rypyt eivät silinneet millään pois.
Tämä tuomenlehti oli joko toukkien tai etanien syömä. Yhdellä näistä napostelluista lehdistä näin pienen lehtikotilon lepäilevän, mutta epäilen, saako se aikaan tälläista "lehtipitsiä". Puun kannalta tällainen lehti alkaa olla jo vakavasti toimintakyvytön, mutta valokuvassa siitä tulee näyttävä. Valotin tuomenlehden maitohorsmaliuoksella. Valotukseen meni pari kolme päivää. Käytetty paperi on Fabrianon akvarellipaperia.
Tämä öttiäinen sai maitohorsmaemulsioon tujauksen c-vitamiinia. Se muuttaa hieman värin sävyä ja nopeuttaa valottumista. Koska elokuun alku oli pilvinen ja sateinen, työ valottui uv-lampun alla yön yli (12 tuntia) ja lisäksi se sai päivän valoa noin tunnin. Itse kuva on hyönteisen siluetti, johon yhdistin kaksi etanan syömää tuomenlehteä siiviksi. C-vitamin käyttö on riskaabelia. Valmis kuva katoaa jopa päivässä tai parissa kokonaan näkymättömiin, huolimatta pimeästä säilytyspaikasta.